Aittatar aihealueittain.

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Aivojumppaa.

Leuanvetojen lisäksi mulla on piirtämiseen liittyvä pakkomielle. Sisäelimet, lihakset, ihmisen anatomia noin yleensä. Ystävänpäivään liittyi sydän, siitä tämä oikeastaan lähti. Tupakoinnin lopettamista juhlisti keuhkot.

Keskustelin työkaverin kanssa keuhkopaidasta ja sain samalla uuden inspiraation. Aivot. Jotka ajattelevat vain juoksemista. Eli juoksupipoa tiedossa.


Googlesta vähän apua.

Piirsin ja harjoittelin ja suunnittelin.

Olisin halunnut harmaan pipon, mutta värivalikoima oli todella surullinen. Valkoiselle pipolle siis hahmottelin kuvan.

Sitten kunnolla väriä ja yksityiskohtia.

Vähän lähempää.
Pipo päähän ja lenkille. Aivoissa vain yksi ajatus.


-Aittatar

Falling water -kitty.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

TPK viikko 12: Ilmeitä, leukoja ja liikaa virtaa.



Sain mun hukkaviikonloppuna sovittua jo toiset tärkeät treffit, eli varasin viikon päähän ajan hierontaan. Tietenkin varasin sen päällekkäin työvuoron kanssa, joten nyt se ujutetaan johonkin väliin, jos Kerviselle sopii. Hieman (sikana!) jännittää, kun ensimmäistä kertaa olen hierottavana "urheilullisista syistä" enkä huonosta ryhdistä johtuvien hartiaongelmien takia.

Maanantaina vielä lepäilin, mutta tiistaina oli vihdoin salipäivä. Neljän täyslepopäivän jälkeen kroppa huusi päästä liikkumaan. Siis mun kroppa vaati urheilua! Tää on niin outoa ja ihan sairaan hienoa.

Kun tein lähtöä töistä, kiinnostus oikeastaan ihan kaikkea kohtaan oli nolla. Ulkona oli harmaata ja satoi lunta ja se selkeästi vaikutti mun mielialaan negatiivisesti. Ei napannut sali, muttei kyllä mikään muukaan. Onneksi mulla oli töissä supertsempparicheerleaderit, joille sain avautua ja jotka auttoivat mut positiivisuuden tielle.

Ja kun salilla vastassa olikin ihana Annette, joka luo sellaisen positiivisuuden kehän ympärilleen, ei siinä enää pystynyt kiukuttekemaan. Lähdin siis tekemään mun lempparitreeniä, selkä ja kädet.

Mä oon kehittänyt itselleni pakkomielteen siitä ensimmäisestä leuanvedosta. Mun selkä ei ehdi ehkä ikinä palautumaan, kun mun on pakko jatkuvasti kokeilla, josko se jo tulisi. Mutta se on niin lähellä, että en malta odottaa.

Aloitin siis taas leuanveto/dippi- kombinaatiolla. Ylätaljaa tein superina eteen ja niskan taakse, koska en ole sitä tehnyt ikuisuuksiin. Hauiskäännöt oli tän treenin kuninkaat, ekaan sarjaan tein 12.5kg omat enkat, sitten Annette tuli auttaa tokan sarjan vikat toistot ja viimeiseen sarjaan tehtiin negatiivisia toistoja failureen asti. Eli Annette nosti painot ylös ja mä jarrutin mahdollisimman hitaasti ja hallitusti alas. Forkut oli tulessa ton jälkeen. Nam! Kaiken kaikkiaan erinomainen treeni joka muutti paskan päivän upeaksi. Kiitos kaikille, jotka auttoivat siinä! Kyllä te tiedätte, keitä olette.

Leuanveto
Pikku pompulla *3
K 3*8
Dippi 3*10

Ylätalja
Niskan taa
30 *10
25 *15 *18
Eteen
30 *10
25 *10 *12

Hauiskääntö
12.5kg *8!!! *7
Vika sarja niin monta negatiivista kun saatiin, itkukuolema ja autuas olo.

Ojentajat niskan takaa
8kg *20
10kg *10 *10

Hauiskääntö Scott-penkissä
+10kg *8 *8

Ojentaja taljassa
20kg *10 *10 *8

Yhden käden soutu
15kg 3*10

Hauis ristikkäistaljassa
7.5kg *8 *8
5kg *20

Illalla oli edelleen sellainen olo, että kroppa kaipaa tekemistä. Mä sitten päätin venytellä.
Näin seesteistä hommaa se on:




Ranteiden pyörittely oli jo vähemmän kivuliasta.



Keskiviikkona oli edelleen virtaa, kuin siinä kuuluisassa pienessä kylässä, jossa on myös verrattain vähän voimaa. Halusin tehdä jotain. Tankokaveri oli vuorostaan kipeänä, mutta nyt oli pakko mennä, ettei kuukausikortti mene hukkaan. Aikaa oli kuitenkin tapettavana useampi tunti töiden jälkeen ja energiaa oli saatava kulutettua.

Onneksi Lauralla on juoksuohjelma ja neiti on kolmena päivänä neljästä pinkomassa johonkin suuntaan jollain tavalla, hölkäten, juosten tai kävellen. Liityin siis Lauran ja hänen ystävänsä kävelyseuraan. Ja vain koska _he_ olivat menossa salille ja mulla oli edelleen luppoaikaa, menin mukaan. En halunnut alkaa treenaamaan useampaa lihasryhmää, ei sitä aikaa niin paljoa ollut, joten treenasin pelkät olkapäät.

Olen täälläkin valitellut, kuinka olkapäät ei tunnu kehittyvän. Senkin takia olkatreeni oli helppo valinta. Paljon toistoja, paljon poltetta, tuntumahakuisuutta. Kiva treeni siitä tulikin.

Pystypunnerrus
6 *15 *15 *14
Vipunostot sivulle
8kg *10 *10 *10

Vipu eteen
4kg 3*12
Takaolat
4kg 3*15

Pystysoutu
25kg *9
20kg *10

Pystypunnerrus laitteessa
30kg *15
35kg *10

Pystypunnerrus heitolla Smithissä
3*10

Vipu sivulle taljassa
2.5kg *10/käsi

Hieman sapuskaa välissä ja ekalle Pole 1-2 tunnille. Pakko myöntää, mua jännitti. Kaveri ei ollut mukana ja kaikki muut on parempia.

Aloitettiin pyörimisillä. Bumerangia varten pitää selkeästi lonkankoukistajien liikkuvuutta lisätä, onneksi Kermit-jalat on aina vaihtoehto.

Seuraavaksi kolmosjoutsenesta heitto, magee liike, joka näyttää mun mielestä upealta. Ei siis mun tekemänä, mutta teoriassa!

Uutukaisena pääsin kokeilemaan Lunch Boxia, joka oli selkeästi hyvä liike mulle, koska natsasi niin nopeasti kohdilleen. Ja tällä kertaa mun ei tarvii yrittää selittää sitä, kun mulla on kuvamateriaalia!



Torstaina oli töistä vapaara ja kävin juoksemassa heti aamupäivästä lenkin Keinukalliossa. Tuttu maasto oli nyt viimeaikaisten sääilmiöiden myötä kauttaaltaan valkoinen. Mutta lumi olikin yllättävän hyvä alusta juosta, ei ollut liukkaita kohtia, vain mukava pehmeys askeleen alla. Siihen kun lisäsi upean auringonpaisteen ja hyvän biisilistan, oli aika magee tapa aloittaa vapaapäivä.

Kävin äitin luona tankkaamassa ihan superlounaan ja parikyt minuuttia päikkäreitä ja jatkoin Annetten kanssa sovituille treffeille Training Clubille.

Pinaattipannaria raejuustolla, omppososeella ja puolukoilla, sekä herkkusalaatti, jossa oli mm. avokadoa ja veriappelsiinia.


Salilla oli hyvä tekemisen meininki ja kivaa kun oli varmistaja. Itsestään uskaltaa antaa viimeiset mehut, kun tietää, ettei paino jää rinnalle tai käsipainot revähdä käsistä, kun voimat on loppu.

Rinnan lisäksi tehtiin vatsoja. Kun yksi teki vatsapenkissä kiertoja, joilla aktivoitiin myös vinot vatsalihakset, toinen odotti lankussa. Viimeinen kierros oli jo vähän tuskaa, mutta pelkästään hyvällä tavalla.

Sovittiin heti seuraavalle päivälle treffit jalkatreenin merkeissä.

Penkki
30 *18 *15 *12 *10

Vinopenkki
15 *5 12.5 *5
12.5 *5 10 *5 (*2)

Ristikkäistaljassa
30lb *18 *17 *15

Jalkojen nostot roikkuen
4*5

Kiertävät vatsat/lankku
25toistoa *3

Jalkojen ja Lantionnosto penkillä
3*10

Muutama kuva TC:n annista:







Vapaapäivän kunniaksi liikuin niin paljon, kuin sielu sietää. Kaveri natsasi alustavasti vain pole1tunti, joten varasin sen, mutta koska halusin myös haastaa itseäni, ilmoittauduin heti perään alkavalle pole2 tunnille.

Toi pole1 tunti ei vaan enää riitä pitämään mielenkiintoa yllä. Musta kuoriutuu sellainen pahainen kakara, joka ei jaksa keskittyä, eikä oikein suostu tekemään mitään mitä opettaja pyytää, kun kaikki on "niiiiiin nähty". Vaikuttaakin siltä, että jatkossa käydään vaan pole1-2 ja 2 tunneilla näyttämässä huonoilta, jotta ei näytetä kyllästyneiltä.

Kakkostunnilla kokeiltiin taas heittoa, johon uskaltaudun jo ottaa kunnon vauhdin kehältä, jotta pyörähdykseen tulee lisää näyttävyyttä.

Pääsimme myös kokeilemaan olkavarsinousua, joka tällä hetkellä tuntuu yhtä kaukaiselta, kuin hallittu invertti aikanaan. Mutta tankoilu on ollut mulle huikea itsetuntobuusteri, koska nyt mä luotan siihen, että pystyn mihin vaan, kunhan aika on riittävästi.

Lähtöasento (paitsi, että meillä jalat lattialla)

Ja tällai ylös. Joku päivä.


Kokeiltiin myös Ayshaa, joka on aivan yhtä kaukana kuin olkavarsinousu. Eli joskus vielä mahdollinen.

Aysha on aika hyvä liike viemään mua kohti yhtä ultimate goalia, human flagia.


Mutta ei tunti ollut pelkkää epäonnistumista. Keskiviikkona katselin kateellisena, kun muut teki Banana Splittiä ja nyt sain itsekin kokeilla sitä. Ja mä ONNISTUIN! Eka kerta, kun kokeilin (ei siis kuitenkaan eka yritys) ja vaikkei spagaatti ole lähelläkään, niin ei se ihan hirveältä näyttänyt!


Banana split ja saksankieliset ohjeet, jotka ei kuvaa yhtään miten me kyseinen liike tehtiin.


"Tankotanssilihakset mä tunnistan. Ne on sinisiä."
-Sitaatti varastettu ystävältä, koska pitää pelottavan hyvin kutinsa.

Perjantaina piti olla jalkatreeni Annetten kanssa. Typy kuitenkin laittoi aamusta viestiä, että on väsynyt, joten armahdettiin itsemme ja jätettiin treeni väliin. Tekee oikeasti varmasti mullekin hyvää pitää lepopäivä kahden kovan treenipäivän jälkeen. Ja hei, kaikkihan me tiedetään, lihas kasvaa levossa!

Bar Belle


Sunnuntaina ennen töitä kävin sitten hoitamassa jalat, tunnin rykäisy ja suihkun kautta työmaalle. Tein vain neljä liikettä, mutta sarjoja vähän useamman kuin yleensä.

Hip thrusteja Smithissä
50kg 3*15
40kg *20 *15 *20

SJMV
20kg *10
60kg *10
50kg 3*12

Etureisipenkki Toistot+pakkotoistot
45kg *14+1*15 2*8+4

Hack-kyykky
30kg 3*10

Töissä meillä on leaunvetotanko, ihan työpisteeni vieressä, jolla kokeilen lähes päivittäin tehdä sitä yhtä. Tänään duunikaveri tuli hyödyntämään tankoa ja menin norkoilemaan viereen. Seuraan usein kateellisena vieressä, kun osaavammat näyttää miten niitä leukoja veivataa. Jarno käski mut sit kokeilemaan. Vähän vajaa suorilta käsin nousin kerran ja toisenkin ja tyyppi oli sitä mieltä, että NE LASKETAAN! MÄ TEIN KAKSI LEUKAA!!!

Jos kuolisin nyt, kuolisin onnellisena.

Mä sain perjantaina "kuka supersankari olet " -testissä Wonder Womanin. Testi tiesi, et mä teen kohta leukoja.


Vähän myöhemmin laskeuduin maanpinnalle, kun sain ripityksen siitä, miten en pidä tarpeeksi usein lepo/kevyitä viikkoja. Mutta mä haluan nyt teillekin selventää, miksi näin on:

Mä pelkään. Minä hetkenä hyvänsä, joku tajuaa, että mä oon huijari ja en mä oikeasti liiku paljoa. Mä en osaa selittää tätä tunnetta kunnolla, mutta mulla on feikki olo. Kuin en kuuluisi salille tai lenkkipolulle...
Mä pelkään, että tää illuusio liikunnasta osana mun arkea, hajoaa ja yhden kevyen viikon jälkeen mä jään loppuelämäksi makaamaan sohvalle pakastepizzani kanssa. Että tää ei ole todellista, vaan hauras fasadi, jonka olen rakentanut ja joka murenee pienestäkin vastoinkäymisestä.

Tämä hetki lymyilee jokaisen nurkan ja lepoviikon takana

Muttei vielä tänään.

-Aittatar

Google-kissit vetää myös leukoja.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Tupakoijan tunnustuksia: Heikko hetki inspiroi.

Tässä menneellä viikolla tuli eteen hetki, jolloin tupakan kaipuu oli suuri. Mieli ja keho kaipasi sauhuja.



Päätin tiistaina mennä katsomaan lätkää. Töiden jälkeen oli kuitenkin aikaa tapettavana kolme tuntia. Olisin tietenkin voinut jäädä töihin tekemään saldoja, mutta keli oli kaunis ja viikonlopun uhkaavat lumisateet vaativat mua nauttimaan täysin rinnoin hetkellisestä keväästä. Siinä, kun hain take-away -kahvikupin ja menin siitä nauttimaan auringonpaisteeseen, tahdoin jokaisella solulla tupakkaa. Se hetki toi kehoon muistot niistä kaikista sadoista samanlaisista tuokioista, mihin tupakka on kuulunut olennaisesti. Se muistutti miten hyvä ystävä savuke on ollut niissä lämpimän lempeissä, yksinäisissä hetkissä.  Miten kahvikuppi, kevään tiepöly ja silmäluomia lämmittävä aurinko jäävät hieman vajaaksi kokemukseksi, kun ei saa keuhkoja täyteen savua. Tuli ikävä.

Pääsin tilanteesta ohi ja oli ihan helppoa jättää tupakat ostamatta, mutta asia jäi mielen päälle. Sen sijaan, että vellon aiheessa, niin taputan itseäni selälle,  kun en ratkennut ja muistelen jälleen,  miksi tässä tilanteessa ollaan. Inspiroidun!

Flunssan sänkyyn kaatamana ja koko viikonlopun kotona viettäneenä, etsin käsiini tabula rasan ja rustailin itselleni printin paitaan.

Valkoinen wife beater, olen tykännyt käyttää, mutta nyt se tarvitsee uudistuksen.

Aiemmin piirtämäni keuhkot mallina.

Hahmotelma paitaan. Hups, siitähän tuli vähän toispuoleinen.

Lisäsin yksityiskohdat.

Teksti paikoilleen.

Valmista.



-Aittatar

Vieraileva kissitähti.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

TPK viikko 11: Salishoppailua ja selän edistymistä.



 Maanantaina töiden jälkeen kävin treenaanassa selän ja kädet.

Olin ehdottomasti intoa täynnä ja fiilis huipussaan. Jälleen kerran treenin intensiteetti oli kohdillaan ja sykkeet huikeat. Ai että mä diggaan tästä lihaskombinaatiosta. Paitsi jos totta puhutaan, voisin lisätä sen neljännen treenin takaisin viikkoon, ihan vaan tuplatakseni selkätreenit!

Tän kerran superfiilikset tuli hauiskäännöistä. Meidän salin megababe ja duracellpupu Annette tuli tokaan sarjaan avittamaan ja sain tehtyä seitsemän toistoa 12.5kg käsipainoilla ja se on mun henkilökohtainen ennätys.

Leuat
K 2*8
S 2*8
Dippi penkiltä
3*10

T-soutu
25kg *10
30kg *8 *10
Hauiskääntö
12.5kg *4 10kg *8
12.5kg *7
12.5kg *2 10kg *8

Hauiskääntö Scott-penkissä mutkatangolla
+7.5kg *10 *10 *10
Ranskalainen punnerrus käsipainoilla
7kg *8
6kg *10

Ylätalja
20kg *20
25kg *15
30kg *12
35kg *8
30kg *10
25kg *12
20kg *20

Ojentajat taljassa
22.5kg *6
20kg *5 17.5kg *5
17.5kg *10

Soutu Alataljassa
25kg *12 *10

Käsivertailua.


Ylempi kuva maanantailta, alempi tammikuun lopulta.

Selkä on mielestäni selkeästi edistynyt, sen jälkeen kun aloitin tankoilun. Tankoilu itsessään kehittää,  mutta lisäksi selkä on tuntunut vastaanottavaisemmalta salitreenille, kun on saanut osakseen uudenlaista ärsykettä.

Tiistaina oli Ville Peltosen viimeinen runkosarjan kotimatsi, joten treeni siirtyi päivällä eteenpäin. Hoidin kuitenkin palauttelevan kävelyn Töölössä, noin tunnin verran tepastelin ja fiilistelin aurinkoa. Ei mennyt aika missään nimessä hukkaan.



Keskiviikkona sitten taas salihommiin, edessä oli rinta, vatsa ja olkapäät. Vinopenkki oli päivän lemppari, kohta voin jo tehdä kaikki sarjat 15kg käsipainoilla (siis niillä isoimmilla mitä löytyy, jos tv-shop painoja ei lasketa), nyt meni jo kaksi ensimmäistä sarjaa.

Kokeilin myös Arnolds Press -liikettä olkapäille. Eli pystypunnerrus, jossa alkuasennossa kämmenet on kohti kasvoja ja siitä kiertäen nosto pystypunnerruksen loppuasentoon. Tää on osa mun jatkuvaa yritystä saada olkapäät kehittymään.

Penkki
8kg kp *20
20kg *15
30kg *10
35kg *8
30kg *10
20kg *15
8kg kp *20

Vipunostot sivulle
8kg 3*12
Vatsalihakset negatiivisessa penkissä
8kg 3*15

Vinopenkki
15kg *8 *5
12.5kg

Arnolds press
7kg *6
6kg *12

Rinta ristikkäistaljassa
12.5 *8
10 *12 *12
Pystysoutu
20kg 2*10

Jalkojen ja Lantionnosto penkiltä
*12 2*10

Treenin jälkeen kävin tutustumassa Training Clubiin, joka sijaitsee viereisessä rakennuksessa ja jossa on samat omistajat kuin Vivalla. TC sijaitsee kellarikerroksessa, joten ikkunoita ei ole. Se on muutenkin vähän karumpi paikka, mutta vaikutti siltä, että kaikki tarvittava löytyy. Ja klo 17 arkipäivänä paikalla oli kolme (3!) treenaajaa.



Mielenkiintoni TC:llä herätti pystyprässi (aiemmin oon käyttänyt vain vaakaversioita) ja seated calf press, eli pohjelaite. Mutta mikä parasta, paikassa oli riveittäin ja kiloittain käsipainoja! Löytyi noita minejäkin, jotka on edelleen ehdottoman tarpeellisia mulle, mutta myös monen kymmenen kilon painoja. Teki mieli vähän silitellä niitä, mutta en kuitenkaan kehdannut. Vielä.

Mun silmiin se näytti tältä. Dumbbell heaven <3


Sovin, että käyn tekemässä joku iltapäivä treenin TC:llä, niin selviää vähän paremmin sopiiko se mun tarkoituksiin. Hinta olisi kuitenkin 25€/kk vähemmän, kuin Viva, eli en maksaisi jumpista, joita en hyödynnä. Henkilökuntaa paikalla olisi vain kahtena päivänä viikossa, mutta kai mä ilmankin pärjään.

Mun fiilikset Vivalta lähdön suhteen.


Ajattelin käydä vielä tarkistamassa Riihikallion ja varuskunta-alueen salit ja testaamassa Crossfittiä ja teen sitten vasta lopullisen päätöksen. Väliaikaisesti kuitenkin siirryn TC:lle, kunhan Vivan sopimus on sulkeutunut.

Tuusulan crossfit-salia ainakin pitää kokeilla. Vaikka toi logo on mun mielestä tosi surullinen.


Torstaina menin Vivalle treenaamaan jalat. Jalkojen treenaaminen kiukuttaa mua. Mun kyykyt on ihan kusisia (sorry äiti kielenkäytöstä) ja mä pelkään, että se estää mun kehityksen. Tarvisin apuja ja varmistusta.

Kyykkään siis edelleen ihan lasten painoilla. Torstaina uskalsin laittaa vain 30kg selkään, koska päätin, että teen syvään. Kyllähän se nousi, mutta ei enempää olisi uskaltanut kokeilla.

Syväkyykky
30kg 3*10

SJMV
50kg *12 2*10

Hip thrust Smithissä
60kg 2*10
40kg *15

Bulgarian split squat
30kg 2*8/jalka
Päkiänousut
30kg 2*20

Hackkyykky
30kg 3*10

Etureisipenkki
45kg *10 *10 (2pt) *12 (2pt)

Treenin jälkeen taas vähän sapuskaa vatsaan ja siirtyminen tankoilemaan. Uutena pyörähdyksenä tuli kehto, josta vielä yritettiin siirtyä lonkkapitoon. Ei nyt mitään sulavinta liikehdintää ikinä, mutta se kai on enemmän sääntö, kuin poikkeus.

Kehto

Sitten kokeiltiin useampaakin uutta pitoa, lantio- ja kainalopito sekä pommi (hip hold tuck). Kainalopito ei onnistunut lähellekään, mutta nyt mulla löytyy luottoa, että joskus vielä onnistun.

Kainalopito.

Lantiopito menikin jo paremmin ja siitä pääsin pommiin. Seuraava haaste on siitä siirtyä supermieheen. Mutta mun sisäreidet arvostaa, kun saivat nyt olla ilman kyseistä pitoa.

Mun lantiopito ei ollut ihan just tän näköinen.

Pommi olikin jo lähempänä totuutta.

Tunnilla kauhistelivat mun reisiä. Totesivat, että se niistä kesäsääristä. Vaikka noi mun mustelmat oli jo melkein parantuneet! Olisivat nähneet silloin, kun olivat vuorokauden vanhoja, ois ollut ihan eri ääni kellossa näiden keltaisten söpöliinien kanssa.

Miss kesäsääri 2014.


Tunnin lopuksi tehtiin lihaskuntoa selälle, olkapäille ja vatsalle. Oli muuten tosi muikee treenata yläkroppaa pelkän vastuskuminauhan avulla, hyvän poltteen sain aikaan ja hei, mähän oon vaan tosi fiiliksessä toisesta selkätreenistä viikossa.

Kaiken kaikkiaan tunti oli ok, mutta tuntui siltä, etten saanut itsestäni kaikkea irti. Ja syy siihen selvisi seuraavana aamuna, kun heräsin kurkku kipeänä ja päätä särkien. Joku tautihan sitä oli päässyt iskemään. Siihen jäi viikonlopun treenisuunnitelmat ja erityisesti perjantain lenkin väliin jääminen kiukutti, kun tiedossa oli taas taivaan täydeltä valkoista shaissea lauantaina.

Mutta oli tässä viikonlopussa jotain hyvääkin, treenejä ja tulevaisuutta ajatellen. Satuin instagramissa kommentoimaan yhden seuraamani salipirkon kuvaan, että tarvisin sen vetää mulle jalkatreenin niin puoli tuntia myöhemmin oltiin sovittu 5.4. treffit ja mä oon taas askelkyykyn verran lähempänä unelmabärsettä!

Peppu- ja kroppaidolini, Michelle Lewin.

Oishan se kiva jos farkut näyttäis tältä.


En millään malttaisi odottaa, ihan mahtava homma. Mun pitää varmaan tehdä lista kaikkia kysymyksiä, et muistan udella kaiken.

Oikeasti aika huikeeta, että löytyy tuollaisia ihania ihmisiä, jotka auttaa ilman taka-ajatuksia, koska, omien sanojensa mukaan, tietävät miltä tuntuu aina treenata yksin. Saipahan likka musta itselleen ikuisen fanin!

Voisinkin ottaa tavoitteeksi tälle vuodelle käydä välillä treenaamassa toisten opeissa. Jos tässä on joka tapauksessa vähän muistettava olla nöyrä,  kun niin moni muu tietää paremmin,  niin olisihan se huikeeta saada täysillä ammentaa tietoa toisilta!  Oisko siellä joku, joka haluais raahata mut salille ja näyttää miten asiat oikeesti tehdään?  Ärsyttääkö lukea tän akan treenipäiväkirjaa, kun se ei selkeästi tiedä,  miten päin pitäis olla?  Nyt sun olis mahdollista vaikuttaa! Olen myös avoin uusille lajeille, eli jos tuntuu että mä haaskaan aikaani rautaa vääntäen, niin mennään yhdessä tekemään sitä järkevämpää!

Not cool, tätä en suostu kokeilemaan.


Jos innostuit ja tunnet mut, ota yhteyttä vaikka FB:n kautta. Jos olet tutustunut vain blogin kautta, niin laita mailia:

aittatar@outlook.com



-Aittatar